Etusivu

Taide­kehystystä vuodesta 1993 lähtien

 

Kehystämömme tunnetaan huolella tehdyistä ja edullisista kehyksistä sekä asiantuntevasta ja henkilökohtaisesta palvelusta. Kehysten valinta on helppoa kun tukena on ammattilainen, joka osaa tarvittaessa opastaa niin esteettisissä kuin teknisissä yksityiskohdissa.

Palveluitamme ovat kuluneen 30 vuoden aikana käyttäneet monet eturivin kuvataiteilijat.

 

Kuvasarsa

Kehystäjä Kari Aarnio
Ristimäentie 14, 36270 Kangasala

Avoinna keskiviikkoisin 10-17, muina aikoina sopimuksen mukaan

p. 050 571 8049
kehys@sarsayhtyma.fi

Kehystämö sijaitsee pientaloalueella Huutijärvellä noin 3 km:n etäisyydellä Kangasalan keskustasta itään päin.

Kehystys­palvelut

Kehyssarsa tekee ammattitaidolla kehykset:

Öljyväritöihin, grafiikanlehtiin, akvarelleihin, valokuviin, painokuviin (julisteet, kartat ym.), peileihin, esineisiin (vitriinikehykset).

Kehysten valinta on tärkeä osa kehystyspalvelua. Asiakkaan näkemys ja kehystäjän ammattitaito kohtaavat – toiveet ja eri mahdollisuudet käydään läpi, jotta työlle saataisiin kauniit kehykset, jotka miellyttävät silmää pitkään.

Etenkin taideteoksia ja muuten henkilökohtaisesti tai historiallisesti tärkeitä töitä kehystettäessä kannattaa panostaa laatuun. Kehyssarsan ammattitaito ja laadukkaat materiaalit suojaavat työn ajan hampaalta mahdollisimman hyvin.

Myös vanhoja jo kehystettyjä töitä kannattaa tuoda kehystäjälle huollettaviksi. Näissä ajan hammas ja väärät valinnat kehystysmateriaaleissa ovat jo saattaneet tehdä tuhojaan. Ne voidaan kuitenkin pysäyttää vaihtamalla kehystysmateriaalit. Asiantuntija auttaa näissäkin tapauksissa.

Hinta-arviota varten on paras tulla työn kanssa kehysliikkeeseen, sillä lukuisista vaihtoehdoista johtuen arvion antaminen työtä näkemättä johtaa liian karkeaan lopputulokseen. Samalla on nähtävillä kaikki ne mallit, jonka perusteella hinta-arvio annetaan.

Materiaalit

Kehysmallistomme on pääosin eri tavoin pinnoitettua puulistaa. Myös alumiinilistoja käytetään edelleen peruskehystyksissä. Varastolistamallistosta ja laajasta tilausvalikoimasta löytyy lähes kaikkiin töihin sopiva kehys. Listamalleista noin puolet on kotimaista tuotantoa ja toinen puoli tuontilistaa – lähinnä Italiasta tai Espanjasta. Paspartuurikartongit ovat kaikki happovapaita ja suurin osa museolaatuisia. Meillä myös taustamateriaaleina käytetään vain hapottomia vaihtoehtoja.

Paspiksen reunaan tarkoitettuja koristelistoja, ns. uiviin kehyksiin käytettyjä pastellilistoja (korotuslistoja) ym. pieniä erikoislistoja löytyy meiltä monia eri malleja.

Suurin osa lasilla suojattavista töistä laitetaan tavallisen kirkkaan 2 mm paksun taululasin alle. Varastosta löytyy kuitenkin myös mattalasia, näkymätöntä lasia ja kirkasta 3 mm:n lasia.

Työt kiinnitetään hapottomin materiaalein ja suojataan taustapuolelta kasvisliimapaperilla.

Tietoa kehystämisestä

Miten kehystetään?

Öljyvärimaalaus

Kankaana kehystäjälle tuotu öljyvärityö vaatii ensin pingottamisen kiilakehykselle, minkä jälkeen se voidaan kiinnittää valittuun kehyslistaan. Joskus työn tausta voidaan suojata taustapahvilla.

Akvarelli, grafiikka ja piirrokset

Työ suojataan aina lasilla niin, että lasi ei kosketa itse työtä. Yleensä lasin ja työn väliin tulee paspartuurikartonki (aukkopahvi), joka nostaa lasin irti työstä. Toinen vaihtoehto on jättää aukkopahvi pois ja laittaa lasin alle korotuslista, jolloin työ jää ns. uimaan välilistan syvyiseen vitriiniin. Taakse laitetaan suojapahvi, jonka reunat teipataan kehykseen, niin etteivät pöly ja kosteuden muutokset pääse helposti kehyksen sisään. Kaikkien teoksen kanssa kosketuksissa olevien materiaalien tulee olla ehdottomasti happovapaita.

Valokuvat

Useimmat valokuvat kehystetään edellä kuvatulla tavalla lasin alle. Sitä ennen ne kuitenkin voidaan pohjustaa, eli liimata tukilevylle kupruilun estämiseksi. Joskus valokuvia kehystetään ilman lasia, mutta silloin niiden tulee olla pintalaminoituja. Canvas-tuloste pingotetaan kiilapuulle öljyvärityön tapaan.

Julisteet ja kartat

Uudet julisteet ja kartat kannattaa pohjustaa ennen kehystämistä aaltoilun ja kupruilun välttämiseksi. Sen sijaan vanhemmat historiallisesti tai keräilyarvon kannalta arvokkaat työt pitää jättää pohjustamatta ja kehystää kuten esimerkiksi kaikki arvografiikka.

Esineet

Kolmiulotteiset kehystettävät vaativat vitriinikehystyksen. Se on suunniteltava joka kohteellle erikseen, joten kannattaa käydä kehystämössä näyttämässä asiantuntijalle. Hän pystyy kanssanne suunnittelemaan kehystyksen ja jo heti aluksi kertomaan mitä pystyy työlle tekemään; tähän asti kaikki esineet on saatu kehytettyä.

Kehystys vaikuttaa taideteoksen elinikään
Salvador Dalin grafiikanlehti - kehystetty aikoinaan väärillä materiaaleilla.

Väärillä menetelmillä ja materiaaleilla voidaan aiheuttaa vaikeasti korjattavia vaurioita lyhyessäkin ajassa. Hapolliset tai ligniinipitoiset kellastuvat taustakartongit tai valmiskehyksissä olevat huonolaatuiset taustat haurastuttavat paperia ja haalistavat teoksen värejä. Ne voivat nopeasti osoittautua virhehankinnoiksi, vaikka hankintahetkellä hieman halvempia ovatkin. Viereisessä kuvassa näkyy mitä ligniinipitoiset ja hapolliset kehyskartongit ovat aiheuttaneet tälle Salvador Dalin grafiikanlehdelle.

Vääränlaiset kiinnitysmateriaalit, teipit ja liimat, voivat pilata työn. Moni arvokas työ on pilattu esimerkiksi liimaamalla se koko alaltaan huonolaatuiselle taustapahville. Tällaisessa tapauksessa tarvitaan jo konservaattorin apua, jos työ halutaan pelastaa suuremmilta vaurioilta. Lasin laittaminen suoraan kosketukseen taideteoksen kanssa aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia. Ammattilainen välttää nämä virheet ja työn voi taata säilyvän kymmeniä vuosia muuttumattomana.

Hapottomuus

Vielä 80-luvulla kehystämöissä käytettiin yleisesti kehyskartonkeina happamia puupahveja. Ilman eristystä niiden on todettu vaurioittavan taideteosta jo muutaman vuoden aikana. Eristettynäkin (työn ja taustan välissä suojapaperi) riskiraja on noin 15 – 20 vuotta. Suurin osa tällä vuosikymmenellä ja aikoina ennen tätä kehystetyistä töistä vaatii vähintäänkin kehyskartonkien vaihdon.

Useimmat nykyisin kehystystä varten valmistetut kartongit ovat hapottomia ja ligniinittömiä. Ne on tehty sietämään ilmansaasteiden vaikutusta kalsiumkarbonaatilla puskuroimalla. Tarkoin standardisoitujen vanhenemistestien tulokset kertovat niiden säilyvän hapottomina ainakin sata vuotta, jopa useita satoja vuosia riippuen säilytysolosuhteista.

Kotona kannattaa katsoa arvografiikoiden tai muiden vastaavien henkilökohtaisestikin arvokkaiden töiden taakse. Jos siellä vielä on väriltään kellanruskea tai -harmaa tausta, niin se kannattaa heti viedä vaihdettavaksi kehystäjälle. Kellastuvat kartongit sisältävät runsaasti ligniiniä, ja se ajan myötä värjää ja haurastuttaa paperin, jolle arvokas työ on tehty. Vaikka kehystäjä olisi käyttänyt suojapaperia työn takana, niin se ei estä vuosien kuluessa ligniinin tuottamien peroksidien vaikutuksia. Jonkin aikaa suojapaperi auttaa, mutta se muuttuu vähitellen happamaksi, eikä enää täytä tehtäväänsä.

Kellanruskeat taustat on helppo tunnistaa itse, mutta myös muita taustoja voi epäillä hapollisiksi tai ligniinipitoisiksi.Yleisesti ottaen kellertävyys valkoisessa tai harmaassa taustassa viittaa ligniiniin. Etenkin harmaa taustakartonki voi olla hyvin hapanta ja nopeasti vaurioittavaa. Työhön ilmestyvät pisteet ja läiskät johtuvat lähes aina huonosta hapollisesta taustasta.

Luonnollisesti myös paspiksen pitää olla hapoton. Hyvälaatuisen paspiksen tunnistaa yleensä leikkuureunasta, joka ei koskaan saa olla ligniinin kellastama.

Tässä yksi hapollisen ja ligniinipitoisen taustan vaurioittama arvografiikka. Huomaa ligniinipitoisen paspisytimen aiheuttama keltainen juova työn ympärillä, ja paspiksen alla olevan paperin huomattava pilkuttuminen. Lisäksi paperi on muuttunut kauttaaltaan kellertäväksi.

Suojaus ja säilytys

Oikeanlainen kehystys suojaa työtä happamuuden aiheuttamalta haurastumiselta

Hapollinen tausta ja paspis muuttavat alunperin hapottoman paperin hapolliseksi. Se tulee vähitellen näkyviin kellastumisena ja joskus ruostepilkun kaltaisina läiskinä. Happamuuden lisääntyminen paperissa aiheuttaa myös kemiallisia muutoksia väripigmenteissä, joilla kuva on tehty. Silmä havaitsee ne teoksen värien haalenemisena sekä sävyjen ja sävytasapainon muutoksina. Hapollinen paperi on alttiimpaa ilmansaasteiden, kosteuden, lämpötilan ja valon vaikutuksille. Se alkaa myös vähitellen haurastua.

Ilmansaasteiden vaikutukselta voidaan suojautua hapottomilla kehyskartongeilla. Ilmansaasteista vahingollisimpia ovat happamat kaasut, rikki- ja typpidioksidit. Rikkidioksidia syntyy esimerkiksi poltettaessa puuta tai fossiilisia polttoaineita. Kun se joutuu kosketuksiin paperissa olevan kosteuden kanssa (paperi sitoo normaalisti vettä 6 – 7 % painostaan), tai kehyksen sisällä olevan ilmankosteuden kanssa, syntyy rikkihappoa. Vastaavasti lähinnä autojen pakokaasuista peräisin oleva typpidioksidi muodostaa typpihapoketta tai typpihappoa. Nämä reagoivat paperissa hajoittaen selluloosakuituja, paperi haurastuu.

Toinen haitallinen saasteryhmä on hapettavat kaasut. Auringonvalon ja hapen reaktiona syntyvä otsoni, maaleista ja puhdistusaineista erittyvät peroksidit sekä liuotin- ja puhdistusaineperäinen ammoniakki muuttavat orgaanisia väriaineita ja edesauttavat happamien aineiden syntyä. Myös kodeissa yleinen useista eri lähteistä erittyvä formaldehydi on yhdessä ilmankosteuden kanssa selluloosakuituja vahingoittava ilmansaaste.

Hapettuminen ja selluloosan hydrolyysi ovat kaksi pääasiallista syytä paperin kemialliseen tuhoutumiseen. Hydrolyysissa selluloosa hajoaa veden vaikutuksesta. Jo normaali ilmankosteus riittää aloittamaan reaktion, ja hapot toimivat siinä katalysaattoreina nopeuttaen reaktiota.

 

Taideteoksen säilymiseen vaikuttavat päätekijät

Oikea materiaali itse taideteoksessa. Paperin pitää olla lähtökohtaisesti itsessään hapoton, puhdasta lumppukuitua tai puhdasta kemiallista kuitua.

Suojaus neutraaleilla suojamateriaaleilla. Käytettävien kartonkien pH:n pitäisi olla noin 6,5 – 8.

Oikeat säilytysolosuhteet. Tähän vaikuttavat valaistus, ilmankosteus ja lämpötila.

Ihanneolosuhteissa valaistus, ilmankosteus ja lämpötila pysyvät mahdollisimman vakaina. Vaihteluväli saisi olla korkeintaan 5 %. Fotokemialliset reaktiot haurastuttavat paperia, eikä valaistustaso saisi nousta 50 luxia korkeammaksi. Voimakas UV-säteitä sisältävä valo on paperiselluloosalle tuhoisaa.

Sopivan suhteellisen ilmankosteuden lisäksi ilman puhtaus on tärkeää. Kosteusprosentti saisi olla 40 – 60. Kosteus avaa ja venyttää paperin kuituja. Kostea selluloosakuitu toimii myös kasvualustana ilmassa oleville mikro-organismeille, esimerkiksi homeille.

Mitä korkeampi lämpötila on sitä nopeammin paperin kemialliset ja fotokemialliset reaktiot tapahtuvat, paperi vanhenee nopeammin. Viileä ja tasainen noin 18 asteen lämpötila on ihanteellinen.

Säilymiseen vaikuttaa tietysti myös paperin käsittely. Huolimaton käsittely aiheuttaa helposti taittumia, jopa repeämiä, varsinkin jo haurastuneeseen paperiin. Säilyttäminen rullalla on tuhoisaa paperin kuiturakenteelle.