Kehysten valinta on tärkeä osa kehystyspalvelua. Asiakkaan näkemys ja kehystäjän ammattitaito kohtaavat – toiveet ja eri mahdollisuudet käydään läpi, jotta työlle saataisiin kauniit kehykset, jotka miellyttävät silmää pitkään.
Etenkin taideteoksia ja muuten henkilökohtaisesti tai historiallisesti tärkeitä töitä kehystettäessä kannattaa panostaa laatuun. Kehyssarsan ammattitaito ja laadukkaat materiaalit suojaavat työn ajan hampaalta mahdollisimman hyvin.
Myös vanhoja jo kehystettyjä töitä kannattaa tuoda kehystäjälle huollettaviksi. Näissä ajan hammas ja väärät valinnat kehystysmateriaaleissa ovat jo saattaneet tehdä tuhojaan. Ne voidaan kuitenkin pysäyttää vaihtamalla kehystysmateriaalit. Asiantuntija auttaa näissäkin tapauksissa.
Esineet
Kolmiulotteiset kehystettävät vaativat vitriinikehystyksen. Se on suunniteltava joka kohteellle erikseen, joten kannattaa käydä kehystämössä näyttämässä asiantuntijalle. Hän pystyy kanssanne suunnittelemaan kehystyksen ja jo heti aluksi kertomaan mitä pystyy työlle tekemään; tähän asti kaikki esineet on saatu kehytettyä.
Kehystys vaikuttaa taideteoksen elinikään
Väärillä menetelmillä ja materiaaleilla voidaan aiheuttaa vaikeasti korjattavia vaurioita lyhyessäkin ajassa. Hapolliset tai ligniinipitoiset kellastuvat taustakartongit tai valmiskehyksissä olevat huonolaatuiset taustat haurastuttavat paperia ja haalistavat teoksen värejä. Ne voivat nopeasti osoittautua virhehankinnoiksi, vaikka hankintahetkellä hieman halvempia ovatkin. Viereisessä kuvassa näkyy mitä ligniinipitoiset ja hapolliset kehyskartongit ovat aiheuttaneet tälle Salvador Dalin grafiikanlehdelle.
Vääränlaiset kiinnitysmateriaalit, teipit ja liimat, voivat pilata työn. Moni arvokas työ on pilattu esimerkiksi liimaamalla se koko alaltaan huonolaatuiselle taustapahville. Tällaisessa tapauksessa tarvitaan jo konservaattorin apua, jos työ halutaan pelastaa suuremmilta vaurioilta. Lasin laittaminen suoraan kosketukseen taideteoksen kanssa aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia. Ammattilainen välttää nämä virheet ja työn voi taata säilyvän kymmeniä vuosia muuttumattomana.
Hapottomuus
Vielä 80-luvulla kehystämöissä käytettiin yleisesti kehyskartonkeina happamia puupahveja. Ilman eristystä niiden on todettu vaurioittavan taideteosta jo muutaman vuoden aikana. Eristettynäkin (työn ja taustan välissä suojapaperi) riskiraja on noin 15 – 20 vuotta. Suurin osa tällä vuosikymmenellä ja aikoina ennen tätä kehystetyistä töistä vaatii vähintäänkin kehyskartonkien vaihdon.
Useimmat nykyisin kehystystä varten valmistetut kartongit ovat hapottomia ja ligniinittömiä. Ne on tehty sietämään ilmansaasteiden vaikutusta kalsiumkarbonaatilla puskuroimalla. Tarkoin standardisoitujen vanhenemistestien tulokset kertovat niiden säilyvän hapottomina ainakin sata vuotta, jopa useita satoja vuosia riippuen säilytysolosuhteista.
Kotona kannattaa katsoa arvografiikoiden tai muiden vastaavien henkilökohtaisestikin arvokkaiden töiden taakse. Jos siellä vielä on väriltään kellanruskea tai -harmaa tausta, niin se kannattaa heti viedä vaihdettavaksi kehystäjälle. Kellastuvat kartongit sisältävät runsaasti ligniiniä, ja se ajan myötä värjää ja haurastuttaa paperin, jolle arvokas työ on tehty. Vaikka kehystäjä olisi käyttänyt suojapaperia työn takana, niin se ei estä vuosien kuluessa ligniinin tuottamien peroksidien vaikutuksia. Jonkin aikaa suojapaperi auttaa, mutta se muuttuu vähitellen happamaksi, eikä enää täytä tehtäväänsä.
Kellanruskeat taustat on helppo tunnistaa itse, mutta myös muita taustoja voi epäillä hapollisiksi tai ligniinipitoisiksi.Yleisesti ottaen kellertävyys valkoisessa tai harmaassa taustassa viittaa ligniiniin. Etenkin harmaa taustakartonki voi olla hyvin hapanta ja nopeasti vaurioittavaa. Työhön ilmestyvät pisteet ja läiskät johtuvat lähes aina huonosta hapollisesta taustasta.
Luonnollisesti myös paspiksen pitää olla hapoton. Hyvälaatuisen paspiksen tunnistaa yleensä leikkuureunasta, joka ei koskaan saa olla ligniinin kellastama.
Tässä yksi hapollisen ja ligniinipitoisen taustan vaurioittama arvografiikka. Huomaa ligniinipitoisen paspisytimen aiheuttama keltainen juova työn ympärillä, ja paspiksen alla olevan paperin huomattava pilkuttuminen. Lisäksi paperi on muuttunut kauttaaltaan kellertäväksi.